Aivan.— Jari Sarasvuo (@SarasvuoJari) 12. huhtikuuta 2016
Eikös pankit ala olla jo kuivilla Kreikka-riskeistään? Bankstereiden bonareista päätellen näin. https://t.co/zFT6PAtbIg
Kreikan talouskriisiä eivät muut kuin kreikkalaiset itse voi pysyvästi ratkaista. Kestävä ratkaisu saavutetaan vain lopettamalla yli varojen eläminen.
Sen sijaan kriisin seurauksena uhka koko Euroopan laajuisesta pankkikriisistä olisi voitu hoitaa huomattavasti tyylikkäämmin. Nythän lopputulos tulee olemaan, että kriisin kustannukset kaatuvat jossain vaiheessa eurooppalaisten veronmaksajien maksettavaksi.
Itse näen kaksi toimenpidettä joilla homma olisi pysynyt paremmin hallinnassa eikä kuorma veronmaksajille olisi niin suuri kuin nyt toteutui. Mahdollisesti koko Kreikan kriisi olisi jo pois päiväjärjestyksestä.
1. Pankkien osakekannan haltuuotto
Vaikka olen vannoutunut porvari, mielestäni USA hoiti oman pankkikriisinsä kertaluokkaa Eurooppaa paremmin tukemalla pankkeja ainoastaan vastikkeellisesti. Tuen edellytyksenä oli pankin omistuksen siirtyminen liittovaltiolle. Joku kutsuisi moista operaatiota jopa sosialisoinniksi. Minä kutsun sitä taloudellisen riskin kohtaamiseksi. Vanhat omistajat kokivat oikeasti sen taloudellisen riskin, joka osakkeenomistajalle kuuluu.
Kun liittovaltio otti tukea vastaan pankissa määräysvallan, korjaavat ja taseen tervehdyttävät toimenpiteet päästiin tekemään systemaattisesti. Ja kun pankit saatiin takaisin jaloilleen, osakkeiden myynnillä takaisin osakemarkkinoille saatiin yhteiskunnalle korvaus annetusta tuesta.
Euroopassa taas keskuspankki siirsi taloudellisen vastuun vaikeuksiin joutuneilta yksityisiltä lainoittajapankeilta veronmaksajille ostamalla roskalainat pois pankeilta ilman että pankin omistajien taloudellinen riski konkretisoitui mitenkään.
2. Pankin johdon ja hallituksen jäsenten henkilökohtainen vastuu
Isolta osalta pankkien ylisuuret riskit ovat seurausta toimivan johdon ja pankin hallituksen yltiöpäisestä riskinotosta. Pontimena tässä on henkilökohtaisen rikastumisen mahdollisuus ilman laajempaa taloudellista riskiä. Kun riskit alkavat toteutua, on päätöksen tehnyt johtaja jo todennäköisesti siirtynyt toisen työnantajan palvelukseen tai vetäytynyt eläkkeelle nauttimaan henkilökohtaisesta varallisuudestaan. Tätä ilmiötä kutsutaan nimellä Moral Hazard eli suomeksi Moraalikato.
Ainoa keino välttää tätä olisi säätää EU-tasoinen direktiivi, että yhteiskunnan tukeen johtava toimenpide tai riskinotto aiheuttaisi pankin johdolle ja hallituksen jäsenille velvollisuuden vastata yhteiskunnalle aiheutuneesta vahingosta koko henkilökohtaisella omaisuudellaan. Eihän nämä oikeasti auttaisi ongelmien korjaamisessa, mutta olisi riittävä pelote päättäjille välttää ylisuuria riskejä sekä "rikoshyödyn" lunastaminen yhteiskunnan haltuun.
Käsittääkseni Brasliassa on tällainen laki voimassa ja vaikka Brasilialla onkin muita vakavia ongelmia ihan riittämiin, vuoden 2008 finassikriisistä Brasilia selvisi selvästi paremmin kuin moni muu valtio.